32 1 Heti seuraavana aamuna Laban suuteli lapsia ja tyttäriään ja siunasi ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti pois ja palasi kotiseudulleen.
2 Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. 3 Heidät nähdessään Jaakob sanoi: ”Tässä on Jumalan etuvartio.” Niin paikka sai nimekseen Mahanaim.
4 Jaakob lähetti sananviejiä edellään veljensä Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan 5 ja käski heidän sanoa Esaulle: ”Herrani, näin sanoo palvelijasi Jaakob: ’Olen asunut Labanin luona ja joutunut viipymään siellä näin kauan. 6 Minulle on kertynyt härkiä ja aaseja, lampaita ja vuohia, orjia ja orjattaria, ja lähetän nyt sinulle tämän viestin pyytäen, että ottaisit minut suosiollisesti vastaan.'”
7 Palattuaan Jaakobin luo sananviejät kertoivat: ”Kohtasimme veljesi Esaun, ja hän on nyt tulossa sinua vastaan mukanaan neljäsataa miestä.” 8 Jaakob pelästyi ja hätääntyi kovin. Hän jakoi väen, joka hänellä oli mukanaan, samoin lampaat ja vuohet, nautakarjan ja kamelit kahdeksi joukoksi, 9 sillä hän ajatteli: ”Jos Esau käy toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon.”
10 Jaakob sanoi: ”Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä joka sanoit minulle: ’Palaa maahasi ja synnyinseudullesi, niin minä annan sinun menestyä’! 11 Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut mi- nulle, palvelijallesi. Pelkkä sauva kädessäni minä aikoinani tulin yli Jordanin, ja nyt on minulle karttunut väkeä ja karjaa kahden suuren joukon verran. 12 Pelasta minut veljeni Esaun käsistä! Minä pelkään, että hän tappaa minut ja meidät kaikki, äitejä ja lapsia myöten. 13 Mutta sinä olet sanonut: ’Minä annan sinun menestyä ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin merenrannan hiekkajyvät, joita ei voi laskea.'” 14 Ja Jaakob jäi sinne siksi yöksi.
Sitten Jaakob erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Esaulle 15 kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä pukkia, kaksisataa emolammasta ja kaksikymmentä pässiä, 16 kolmekymmentä imettävää kamelia ja niiden varsat, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasioritta. 17 Hän antoi ne palvelijoidensa huostaan, kunkin lauman erikseen, ja sanoi heille: ”Kulkekaa eteenpäin minun edelläni ja pitäkää laumat matkan päässä toisistaan.” 18 Hän käski ensimmäisen lauman ajajaa: ”Kun veljeni Esau kohtaa sinut ja kysyy sinulta: ’Kenen miehiä sinä olet, minne olet menossa ja kenen ovat nuo eläimet, joita ajat?’, 19 niin sano: ’Palvelijasi Jaakobin. Ne on lähetetty lahjaksi herralleni Esaulle, ja Jaakob itse on tulossa jäljessämme.'” 20 Saman käskyn hän antoi myös toiselle, kolmannelle ja kaikille muillekin, jotka ajoivat laumoja. Hän sanoi: ”Teidän tulee sanoa nuo samat sanat Esaulle, kun kohtaatte hänet. 21 Sanokaa myös: ’Palvelijasi Jaakob on tulossa jäljessämme.'” Jaakob näet ajatteli: ”Minä yritän lepyttää hänet lahjoilla, jotta hän olisi minulle suopea, kun kohtaan hänet.” 22 Hänen lahjaksi erottamansa karja lähti jatkamaan matkaa hänen edellään, mutta hän itse jäi yöksi leiriinsä.
23 Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. 24 Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. 25 Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. 26 Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. 27 Mies sanoi hänelle: ”Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.” Mutta Jaakob sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” 28 Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.” 29 Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” 30 Jaakob sanoi hänelle: ”Sano sinäkin nimesi.” Mutta mies vastasi: ”Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?” Ja hän siunasi Jaakobin siellä.
31 Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. Hän sanoi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.” 32 Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa. 33 Tämän vuoksi israelilaiset eivät tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on nivustaipeen päällä. Mies oli iskenyt Jaakobia tähän jänteeseen.
33 1 Kun Jaakob kohotti katseensa, hän näki Esaun tulevan neljäsataa miestä mukanaan. Silloin Jaakob jakoi Lealle, Raakelille ja molemmille orjattarille heidän lapsensa. 2 Hän asetti orjattaret lapsineen etumaisiksi, Lean ja hänen lapsensa heidän taakseen ja Raakelin ja Joosefin takimmaisiksi. 3 Hän itse kulki heidän edellään veljeään kohden polvistuen ja kumartaen välillä seitsemän kertaa maahan saakka. 4 Mutta Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät.
5 Kun Esau huomasi vaimot ja lapset, hän kysyi: ”Keitä ovat nuo, jotka sinulla on mukanasi?” Jaakob vastasi: ”Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle, palvelijallesi.” 6 Sitten orjattaret astuivat lähemmäksi lapsineen ja kumarsivat maahan saakka. 7 Myös Lea ja hänen lapsensa lähestyivät ja kumarsivat maahan, ja viimeisinä astuivat esiin Joosef ja Raakel kumartaen maahan saakka.
8 Esau kysyi: ”Mitä oikein olivat ne miehet ja laumat, jotka jo kohtasin?” Jaakob vastasi: ”Herrani, halusin antaa sinulle jotakin, että ottaisit minut suopeasti vastaan.” 9 Esau sanoi: ”Minulla on yllin kyllin omastakin takaa. Pidä vain omasi, veljeni.” 10 Mutta Jaakob sanoi: ”Ei suinkaan! Jos nyt todella pidät minua veljenäsi, niin ota vastaan tämä lahja, sillä minä olen tullut sinun eteesi niin kuin käydään Jumalan eteen, ja sinä olet ollut minulle armollinen. 11 Ota siis tämä lahja, jonka olen tuonut sinulle, sillä Jumala on ollut minulle hyvä ja minulla on nyt kaikkea.” Ja Jaakob taivutteli Esauta ja sai hänet ottamaan lahjan.
12 Sitten Esau sanoi: ”Lähdetään liikkeelle yhdessä, samaa matkaa.” 13 Mutta Jaakob sanoi hänelle: ”Sinähän tiedät, herrani, että lapset ovat pieniä ja että minun on pidettävä huolta imettävistä lampaista ja lehmistä. Jos niitä ajetaan liian kovaa yhdenkin päivän ajan, ne menehtyvät. 14 Jatka matkaa minun edelläni, herrani, niin minä tulen hiljalleen perässäsi karjalle ja lapsille sopivaa vauhtia, kunnes saavun luoksesi Seiriin.” 15 Esau sanoi: ”Sitten minä jätänkin osan väestäni sinun mukaasi.” Jaakob sanoi: ”Mitä suotta! Minulle riittää, että pidät minua veljenäsi.”
16 Esau kääntyi samana päivänä kotimatkalle Seiriin, 17 mutta Jaakob lähtikin Sukkotiin ja rakensi sinne itselleen talon sekä suojakatoksia karjalleen. Siitä syystä paikka on saanut nimekseen Sukkot.
18 Palatessaan Mesopotamiasta Jaakob saapui turvallisesti Kanaaninmaahan Sikemin kaupungin luo ja pystytti leirinsä kaupungin ulkopuolelle. 19 Sen maapalstan, jolle hän siellä pystytti telttansa, hän osti sadalla kesitalla hopeaa Sikemiltä ja hänen veljiltään, Hamorin pojilta. 20 Hän rakensi sinne alttarin ja antoi sille nimeksi El-Elohe-Israel.
