4 1 Ehudin kuoltua israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan. 2 Siksi Herra antoi heidän joutua Kanaanin kuninkaan Jabinin valtaan. Jabin hallitsi Hasorissa, ja hänellä oli sotapäällikkönään Haroset- Gojimissa asuva Sisera. 3 Jabinilla oli yhdeksänsataa raudoitettua sotavaunua. Kaksikymmentä vuotta hän sorti julmasti israelilaisia, ja he huusivat avukseen Herraa.
4 Israelissa oli siihen aikaan tuomarina naisprofeetta Debora, Lappidotin vaimo. 5 Hänellä oli tapana istua palmun alla Raman ja Betelin välillä Efraimin vuoristossa; sitä palmua kutsuttiin Deboran palmuksi. Israelilaiset tulivat sinne hänen luokseen pyytämään ratkaisua riita-asioihinsa.
6 Debora kutsui luokseen Barakin, Abinoamin pojan, joka oli kotoisin Naftalin Kedesistä, ja sanoi hänelle: ”Herra, Israelin Jumala, antaa sinulle tämän käskyn: ’Kokoa naftalilaisista ja sebulonilaisista kymmenentuhannen miehen sotajoukko ja lähde Taborinvuorelle. 7 Minä johdatan Jabinin sotapäällikön Siseran sotavaunuineen ja joukkoineen Kisoninpurolle ja annan sinun voittaa hänet.'” 8 Barak vastasi Deboralle: ”Minä lähden, jos sinä lähdet kanssani. Mutta ellet lähde, en minäkään lähde.” 9 Silloin Debora sanoi: ”Hyvä on, minä lähden kanssasi, mutta sinä et tästä retkestä saa kunniaa. Herra antaa Siseran naisen käsiin.” Debora lähti sitten Barakin kanssa Kedesiin. 10 Barak kutsui sinne koolle Sebulonin ja Naftalin heimot. Näin hän sai mukaansa kymmenentuhatta miestä, ja myös Debora lähti taisteluun hänen kanssaan.
11 Keniläinen Heber oli eronnut muista heimolaisistaan, jotka polveutuivat Mooseksen apesta Hobabista, ja asettunut asumaan Elon-Besaanannimiin Kedesin lähistölle.
12 Kun Sisera sai tiedon, että Barak, Abinoamin poika, oli tullut joukkoineen Taborinvuorelle, 13 hän kutsui koolle omat sotajoukkonsa, raudoitetut sotavaununsa, joita oli yhdeksänsataa, sekä jalkaväkensä, ja lähti Haroset-Gojimista Kisoninpurolle. 14 Silloin Debora sanoi Barakille: ”Lähde liikkeelle! Nyt on se päivä, jona Herra antaa Siseran sinun käsiisi. Tiedäthän, että Herra itse kulkee sinun edelläsi!” Barak lähti hyökkäykseen Taborinvuorelta kymmenentuhatta miestä mukanaan. 15 Hänen hyökätessään Herra saattoi Siseran kaikkine sotavaunuineen ja joukkoineen sekasortoon. Siseran oli hypättävä vaunuistaan ja paettava jalan. 16 Barak ajoi takaa vaunujoukkoja ja jalkaväkeä Haroset-Gojimiin saakka. Siseran koko armeija tuhottiin, eikä siitä jäänyt eloon ainoatakaan miestä.
17 Sisera pakeni jalkaisin keniläisen Heberin vaimon Jaelin teltalle, sillä Hasorin kuninkaan Jabinin ja keniläisen Heberin suvun välillä vallitsi rauha. 18 Jael meni Siseraa vastaan ja sanoi hänelle: ”Käy sisään, herrani. Tule tänne. Sinun ei tarvitse pelätä!” Sisera meni Jaelin telttaan, ja Jael vei hänet piiloon verhon taakse. 19 Sisera sanoi Jaelille: ”Anna minulle vähän vettä, minua janottaa.” Jael avasi maitoleilin ja antoi hänen juoda. Sitten hän piilotti Siseran jälleen. 20 Sisera sanoi: ”Asetu teltan ovelle, ja jos joku kysyy sinulta, onko täällä näkynyt ketään, niin vastaa, ettei ole.”
21 Sisera oli väsynyt ja vaipui pian sikeään uneen. Silloin Jael, Heberin vaimo, otti telttavaarnan ja nuijan, hiipi Siseran luo ja löi vaarnan hänen ohimoonsa, niin että se meni pään läpi ja tunkeutui maahan asti. Näin Sisera kuoli. 22 Kun Siseraa takaa ajava Barak saapui paikalle, Jael meni häntä vastaan ja sanoi: ”Tule, minä näytän sinulle sen miehen, jota etsit.” Barak meni hänen telttaansa ja näki siellä Siseran, joka makasi kuolleena telttavaarna ohimossaan.
23 Sinä päivänä Herra antoi israelilaisten saavuttaa voiton Jabinista, Kanaanin kuninkaasta. 24 He ahdistivat häntä yhä ankarammin, kunnes viimein saivat hänet surmatuksi.
5 1 Sinä päivänä Debora ja Barak, Abinoamin poika, lauloivat näin:
2 – Israel oli taisteluun vihkiytynyt,
intoa täynnä kansa lähti sotaan.
Ylistäkää Herraa!
3 Kuulkaa minua, kuninkaat,
kuunnelkaa, ruhtinaat!
Minä tahdon laulaa Herralle,
minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa.
4 Herra, kun sinä lähdet Seiristä,
kun saavut Edomin maasta,
silloin vapisee maa,
silloin lankeaa taivaasta sade,
pilvet syöksevät vettä.
5 Herra saa vuoret järkkymään,
itse Siinaikin vavahtaa
Herran, Israelin Jumalan edessä.
6 Samgarin, Anatin pojan aikaan, Jaelin päivinä
karavaanit lakkasivat kulkemasta
ja matkamiehet vaelsivat syrjäpolkuja.
7 Suojattoman maan asukkaita ei näkynyt missään,
kyliä ei enää ollut Israelissa.
Silloin nousit sinä, Debora,
astuit esiin, Israelin äiti.
8 Kansa oli valinnut uusia jumalia,
siksi sota oli porteilla.
Yhtään kilpeä, yhtään keihästä
ei näkynyt Israelin nelikymmentuhantisella joukolla.
9 Minun sydämeni on Israelin päämiesten puolella,
se sykkii kansani intoa.
Ylistäkää Herraa!
10 Havahtukaa kaikki,
te, jotka ratsastatte valkeilla aaseilla,
te, jotka istutte pehmeillä peitteillä,
myös te, jotka kuljette jalkaisin.
11 Jo kaikuvat karjanjuottajien äänet vesipaikoilla.
Siellä lauletaan Herran teoista,
siellä ylistetään voittoja,
jotka Herra antoi Israelin kansalle.
Jo saapuu porteille Herran kansa.
12 Nouse, Debora, nouse,
nouse ja laula laulu!
Ylös, Barak, ota saaliiksesi vankeja,
sinä Abinoamin poika!
13 Jo saapuivat kaikki jäljellä olevat
mahtimiesten luo.
Herran kansa urheine sotureineen
tuli minun luokseni.
14 Efraimista saapuivat ne,
joiden juuret ovat Amalekissa,
heidän jäljessään tuli Benjamin joukkoineen.
Makirista tulivat johtajat,
Sebulonista valtikankantajat.
15 Isaskarin päämiehet liittyivät Deboraan,
ja Isaskarin lailla teki Barakin heimo.
Toinen toisensa perässä he kiitivät laaksoon.
Ruubenin suvut miettivät kauan.
16 Miksi jäit makaamaan kuormasi ääreen, Ruuben,
kuuntelemaan paimenten pillejä?
Ruubenin suvut pohtivat pitkään.
17 Gilead jäi aloilleen Jordanin taakse.
Miksi viivytteli Dan vieraiden laivojen luona?
Asser pysyi meren äärellä,
jäi lahtiensa rannoille.
18 Mutta Sebulonin kansa
pani henkensä alttiiksi,
se uhmasi kuolemaa
ja rinnalla Naftali,
kun kukkuloilla taisteltiin.
19 Kuninkaat saapuivat sotimaan.
Taanakissa, lähellä Megiddon vesiä,
jo taistelivat Kanaanin kuninkaat.
Eivät he saaneet saaliikseen hopeaa.
20 Taivaan tähdetkin taistelivat mukana,
radoiltaan ne sotivat Siseraa vastaan.
21 Kisoninpuro huuhtoi vihollisen mennessään,
Kisoninpuro, ikiaikainen!
Eteenpäin, sieluni, voimallisesti!
22 Maa vavahteli kavioiden alla,
kun hevoset kiitivät täyttä laukkaa.
23 Kirotkaa Meros, sanoo Herran enkeli.
Iäti kirottuja sen asukkaat,
sillä he eivät tulleet Herran avuksi,
Herran avuksi sotureineen!
24 Olkoon naisista siunatuin Jael,
Jael, keniläisen Heberin vaimo,
siunatuin nainen paimentolaisten joukossa.
25 Vettä Sisera pyysi, maitoa sai.
Juhlamaljassa toi Jael kermaa.
26 Telttavaarnaan tarttui,
otti toiseen käteensä nuijan,
löi Siseraa, murskasi hänen päänsä,
puhkaisi ja lävisti hänen ohimonsa.
27 Jaelin jalkoihin polvilleen Sisera vaipui,
kaatui maahan pitkäkseen.
Jaelin jalkoihin hän vaipui,
lyyhistyi ruhjottuna maahan, jäi siihen.
28 Ikkunasta katselee Siseran äiti,
hätäilee säleikön ääressä:
”Missä viipyvät Siseran sotavaunut?
Miksei vielä kuulu kavioiden kapse?”
29 Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa,
ja äiti toistaa hänen sanojaan:
30 ”Ovat varmaan saaliinjaolla.
Tyttö tai pari mieheen,
kirjavaa kangasta saaliiksi Siseralle,
kirjavaa kangasta saaliiksi,
värikäs, kirjottu huivi tai kaksi
saaliiksi saadulle kaulaan.”
31 Näin tuhoutuvat kaikki sinun vihollisesi, Herra,
mutta ne, jotka Herraa rakastavat,
ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko.
Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta.
