”Herra, minun Jumalani, muista minua!”
| Edellinen teksti | Seuraava teksti |
Kuuntele podcastina
Tuom. 16:23–30
23 Filistealaisten päämiehet kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Dagonille ja viettämään iloista juhlaa. He sanoivat: – Jumalamme on antanut käsiimme Simsonin, vihollisemme. 24 Kun filistealaiset näkivät, kuinka Simsonin oli käynyt, he ylistivät jumalaansa. He sanoivat: – Jumalamme on antanut käsiimme tämän vihollisen, vihollisemme, joka hävitti maatamme ja surmasi meistä niin monta.
25 Kun he olivat tulleet iloiselle tuulelle, he sanoivat: ”Kutsukaa Simson tänne, että voimme pitää hauskaa hänen kustannuksellaan.” Simson haettiin vankilasta, ja he pitivät häntä pilkkanaan. Hänet pantiin seisomaan kahden pilarin väliin, joiden varassa rakennus oli. 26 Simson sanoi nuorukaiselle, joka oli hänen taluttajanaan: ”Ohjaa minut pilarien luo, että voin nojata niihin.” 27 Talo oli täynnä miehiä ja naisia, joukossa myös filistealaisten kaikki päämiehet. Katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simsonia pilkattiin.
28 Silloin Simson huusi Herraa avukseen ja sanoi: ”Herra, minun Jumalani, muista minua! Anna minulle vielä tämän kerran voimia, että saisin yhdellä kertaa kostetuksi filistealaisille molempien silmieni menetyksen!” 29 Simson tunnusteli kahta keskipilaria, joiden varassa rakennus oli, ja painoi oikean kätensä toista ja vasemman kätensä toista pilaria vasten. 30 Sitten hän sanoi: ”Menköön minulta henki samalla kuin filistealaisilta!” Simson ponnisti voimansa äärimmilleen, ja rakennus luhistui päämiesten ja kaikkien sisällä olevien päälle. Näin hän surmasi kuollessaan enemmän vihollisia kuin oli surmannut eläessään.
Miten ihmisen luonne kehittyy?
Simson oli toiminut Israelin tuomarina eli johtajana. Jumala oli antanut Simsonille yli-inhimilliset voimat, joita Israel oli tarvinnut taisteluunsa vihollisia vastaan. Hän oli tappanut tuhat miestä aasin leukaluulla ja irrottanut kokonaisen kaupunginportin paikaltaan ja kantanut sen läheiselle vuorelle. Mutta yksi heikkous hänellä oli: naiset. Simson kävi porton luona, vaikka se oli kiellettyä. Sitten hän rakastui Delilaan, viholliskansaan kuuluvaan naiseen. Delila koituikin Simsonin kohtaloksi.
Delila liittoutui filistealaisten johtajien kanssa ja lupasi onkia tietoonsa Simsonin voimien salaisuuden, jotta he saisivat vihdoin Simsonin vangikseen. Ja niin lopulta kävi: Delila mankui ja kiusasi Simsonia niin kauan, että mies vihdoin paljasti, miten hänet saataisiin kiinni. Eikä kauaakaan, niin hän virui heikkona ja sokeana filistealaisessa vankilassa. Kaiken menettäneenä Simson halusi vielä näyttää filistealaisille, kuka on oikea Jumala. Tämä viimeinen voimateko vaati myös hänen oman henkensä.
Se, joka saa Jumalalta erityisiä lahjoja, asetetaan myös erityiseen vastuuseen niistä. Kun asiaa ajattelee tarkemmin, meillä kaikilla on jokin lahja – vaikka emme olisikaan Simsonin kaltaisia voimamiehiä tai Delilan tapaisia kaunottaria. Olemme itse vastuussa siitä, mitä lahjoillamme teemme ja kenelle niistä annamme kunnian. Simson oli Jumalan palvelija, mutta hän oli silti pysynyt ylpeänä eikä myöntänyt omia virheitään. Vasta viimeisellä hetkellään hän pyysi Jumalaa muistamaan häntä. Vaikka Simson oli suurmies, tässä asiassa hän on erittäin huono esikuva meille.
Sananl. 16:18
| Edellinen teksti | Seuraava teksti |