8 1 Kun Samuel tuli vanhaksi, hän asetti kaksi poikaansa israelilaisten tuomareiksi. 2 Vanhemman pojan nimi oli Joel ja nuoremman Abia; he toimivat tuomareina Beersebassa.
3 Samuelin pojat eivät kuitenkaan seuranneet isänsä jälkiä, vaan tahtoivat käyttää asemaansa hyödykseen, ottivat vastaan lahjuksia ja antoivat vääriä tuomioita. 4 Siksi Israelin vanhimmat kokoontuivat ja menivät Samuelin luo Ramaan. 5 He sanoivat hänelle: ”Sinusta on tullut vanha, eivätkä poikasi ole seuranneet sinun jälkiäsi. Anna meille kuningas meitä johtamaan, niinhän muillakin kansoilla on.” 6 Samuel pahastui kovin siitä, että he pyysivät häneltä kuningasta johtajakseen. Hän rukoili Herraa, 7 mutta Herra vastasi hänelle: ”Tee niin kuin he pyytävät. Eivät he ole hylänneet sinua vaan minut, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan. 8 He tekevät nyt sinulle saman, mitä ovat tehneet minulle siitä alkaen kun toin heidät pois Egyptistä: kerran toisensa jälkeen he ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia. 9 Mutta suostu heidän pyyntöönsä. Varoita kuitenkin heitä vakavasti ja muistuta heitä siitä, millaiset oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka heitä hallitsee.”
10 Samuel kertoi Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta. 11 Näin hän sanoi: ”Nämä oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka hallitsee teitä: Hän ottaa teiltä poikanne ja tekee heistä sotilaita vaunujoukkoihinsa ja ratsuväkeensä, panee jotkut juoksemaan vaunujensa saattomiehinä 12 ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita. 13 Myös tyttärenne hän ottaa teiltä hajuvoiteiden valmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi. 14 Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja oliivilehtonne ja antaa ne omalle väelleen. 15 Hän kerää veroina kymmenykset peltojenne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen. 16 Teidän parhaat orjanne ja orjattarenne, härkänne ja aasinne hän ottaa ja teettää niillä omia töitään. 17 Hän kerää veroina kymmenykset lampaistanne ja vuohistanne, ja te itsekin joudutte hänen orjikseen. 18 Silloin te nostatte hätähuudon kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne valinneet, mutta sinä päivänä Herra ei vastaa valitukseenne.”
19 Kansa ei kuitenkaan välittänyt Samuelin puheesta vaan sanoi: ”Ei, kuningas meidän täytyy saada! 20 Vasta silloin me olemme muiden kansojen veroisia, kun oma kuninkaamme hallitsee meitä, käy edellämme ja johtaa sotiamme.”
21 Samuel kuunteli, mitä kansalla oli sanottavana, ja kertoi sen Herralle. 22 Herra vastasi Samuelille: ”Tee niin kuin he tahtovat. Anna heille kuningas.” Silloin Samuel sanoi Israelin miehille: ”Palatkaa kukin kaupunkiinne!”
9 1 Benjaminin heimossa oli rikas ja mahtava mies, jonka nimi oli Kis. Hänen isänsä oli Abiel, Serorin poika. Serorin isä oli Bekorat ja tämän isä benjaminilainen Afiah. 2 Hänellä oli nuori ja komea poika, jonka nimi oli Saul. Koko Israelissa ei ollut komeampaa miestä kuin Saul, hän oli päätänsä pitempi kaikkia muita.
3 Kerran Saulin isän aasintammat lähtivät karkuteille. Kis sanoi pojalleen Saulille: ”Ota mukaasi palvelija ja mene etsimään aaseja.” 4 Niin he kulkivat Efraimin vuoriston ja Salisan alueen halki, mutta eivät löytäneet aaseja. Sitten he kulkivat Saalimin alueen halki, mutta niitä ei ollut sielläkään. He jatkoivat kulkuaan koko Benjaminin maan halki eivätkä vieläkään löytäneet niitä. 5 Kun he tulivat Sufin alueelle, Saul sanoi palvelijalle: ”Käännytään jo takaisin kotiin, muuten isä alkaa hätäillä meidän vuoksemme ja unohtaa aasit.” 6 Mutta palvelija sanoi: ”Kuule, tuossa kaupungissa asuu kuuluisa Jumalan mies. Kaikki, mitä hän sanoo, käy toteen. Poiketaan vielä siellä. Ehkä hän pystyy neuvomaan, minnepäin meidän pitäisi mennä.” 7 Saul vastasi: ”Entä mitä meillä on antaa hänelle, jos poikkeamme siellä? Leipäkin on jo loppunut pusseistamme, eikä meillä ole muutakaan, mikä kelpaisi lahjaksi Jumalan miehelle. Mitäpä meillä voisi olla?” 8 Mutta palvelija sanoi Saulille: ”Minulla on neljännessekeli hopeaa. Minä annan sen Jumalan miehelle, niin hän neuvoo, minnepäin meidän pitää mennä.” 10 Saul vastasi hänelle: ”Hyvä on, lähdetään sitten.” Ja he menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies asui.
11 Kun he nousivat rinnettä ylös kaupunkiin, heitä vastaan tuli tyttöjä, jotka olivat menossa hakemaan vettä, ja he kysyivät näiltä: ”Onkohan näkijä kotona?” – 9 Muinoin israelilaisilla oli näet tapana sanoa: ”Mennään näkijän luo”, kun he lähtivät kysymään neuvoa Jumalalta. Siihen aikaan profeettaa sanottiin näkijäksi. – 12 Tytöt vastasivat: ”On, menkää vain suoraan eteenpäin. Mutta pitäkää kiirettä! Hän on tullut tänään kaupunkiin, sillä tänä päivänä kansa viettää juhlaa uhrikukkulalla. 13 Kun tulette kaupunkiin, voitte tavata hänet ennen kuin hän lähtee uhriaterialle. Kansahan ei voi ruveta syömään ennen kuin hän tulee siunaamaan uhrin. Vasta sitten kutsuvieraat saavat ruveta syömään. Menkää nyt kaupunkiin, niin tapaatte hänet heti.” 14 He lähtivät kaupunkiin, mutta kun he olivat ehtineet portille, Samuel oli jo menossa uhrikukkulalle ja tuli heitä vastaan.
15 Päivää ennen Saulin tuloa Herra oli ilmoittanut Samuelille näin: 16 ”Huomenna tähän aikaan lähetän luoksesi erään benjaminilaisen miehen, ja sinun tulee voidella hänet kansani Israelin hallitsijaksi. Hän pelastaa kansani filistealaisten käsistä, sillä minä olen nähnyt kansani hädän ja kuullut sen avunhuudot.” 17 Kun Samuel nyt näki Saulin, Herra ilmoitti hänelle: ”Tuossa on se mies, josta sinulle puhuin. Hän saa johtaa kansaani.”
18 Saul meni porttikäytävässä Samuelin luo ja kysyi häneltä: ”Voitko sanoa minulle, missä näkijä asuu?” 19 Samuel vastasi: ”Minä olen se näkijä. Mene edelläni uhrikukkulalle, niin te saatte syödä tänään minun kanssani. Aamulla saat jatkaa matkaasi, ja silloin myös vastaan kysymyksiin, jotka askarruttavat mieltäsi. 20 Älä ole enää huolissasi aasiesi takia, jotka ovat olleet kolme päivää kateissa, sillä ne ovat löytyneet. Kenellepä Israelissa kuuluisi kaikkein paras, ellei sinulle ja sinun suvullesi!” 21 Mutta Saul sanoi: ”Minähän olen benjaminilainen. Kuulun Israelin pienimpään heimoon, ja sukuni on mitättömin Benjaminin heimon suvuista. Miksi sinä minulle tällaista puhut?”
22 Samuel vei Saulin ja hänen palvelijansa uhrikukkulan majaan ja asetti heidät istumaan parhaille paikoille kutsuvieraiden joukkoon, joita oli noin kolmekymmentä. 23 Sitten Samuel sanoi keittäjälle: ”Tuo nyt se uhrilihan pala, jonka annoin sinulle ja käskin panna erilleen.” 24 Keittäjä otti esille reisipalan ja rasvahännän ja pani ne Saulin eteen. Samuel sanoi: ”Siinä on nyt edessäsi se pala, jota on pidetty erillään. Syö! Se on varattu sinulle tässä juhlassa, johon olen kutsunut kansan.” Niin Saul söi sinä päivänä Samuelin kanssa. 25 Sitten he palasivat uhrikukkulalta kaupunkiin. Saulille tehtiin vuode kattotasanteelle, ja hän nukkui siellä.
26 Aamunkoitteessa Samuel huusi Saulille ylös katolle: ”Nouse! Minä lähden saattamaan sinua.” Saul nousi, ja he menivät yhdessä ulos. 27 Kun he olivat tulleet kaupungin laidalle, Samuel sanoi Saulille: ”Käske palvelijasi mennä edeltä.” Palvelijan mentyä Samuel jatkoi: ”Pysähdy hetkeksi, niin minä ilmoitan sinulle Jumalan sanan.”
10 1 Samuel otti esille öljypullon, kaatoi siitä öljyä Saulin päähän, suuteli häntä ja sanoi: ”Nyt Herra on voidellut sinut oman kansansa hallitsijaksi. Sinä saat johtaa Herran kansaa, ja sinä pelastat kansan kaikkien sen vihollisten vallasta. Herra antaa sinulle myös merkin siitä, että hän on voidellut sinut kansansa hallitsijaksi. 2 Kun lähdet luotani, tapaat kaksi miestä Raakelin haudan lähellä Selsahissa, Benjaminin alueen rajalla. He sanovat sinulle: ’Ne aasit, joita lähdit etsimään, ovat löytyneet, mutta isäsi ei niitä enää muistakaan. Nyt hän on huolissaan teistä ja miettii, mitä voisi tehdä poikansa hyväksi.’ 3 Kun sitten jatkat matkaasi ja saavut Taborin tammen kohdalle, sinua vastaan tulee kolme miestä, jotka ovat menossa Jumalan luo Beteliin. Yhdellä heistä on mukanaan kolme karitsaa, toisella kolme uhrileipää ja kolmannella viiniruukku. 4 He tervehtivät sinua ystävällisesti ja antavat sinulle kaksi leipää, ja sinun pitää ottaa ne vastaan. 5 Sen jälkeen tulet Jumalan kukkulalle Gebaan, missä on filistealaisten vartiosto. Saapuessasi kaupunkiin tapaat joukon profeettoja, jotka ovat tulossa uhrikukkulalta. Heidän edellään soivat harput ja rummut, huilut ja lyyrat, ja he ovat hurmoksissa. 6 Silloin Herran henki valtaa sinut ja sinäkin joudut hurmoksiin ja muutut toiseksi ihmiseksi. 7 Kun nämä ennusmerkit toteutuvat, tee, mitä tehtäväksesi tulee, sillä Jumala on sinun kanssasi. 8 Mene sen jälkeen edelläni Gilgaliin. Minä tulen sinne luoksesi uhraamaan poltto- ja yhteysuhreja. Odota seitsemän päivää, niin tulen sinne ja ilmoitan, mitä sinun pitää tehdä.”
9 Samalla hetkellä kun Saul kääntyi lähteäkseen pois Samuelin luota, Jumala antoi hänelle uuden sydämen, ja kaikki nämä ennusmerkit toteutuivat samana päivänä. 10 Saulin saapuessa Gebaan profeettajoukko tuli häntä vastaan ja Jumalan henki valtasi hänet, niin että hänkin joutui hurmoksiin ja liittyi heihin. 11 Kun ne, jotka vanhastaan tunsivat Saulin, näkivät hänet hurmostilassa profeettojen joukossa, he sanoivat toisilleen: ”Mitä Kisin pojalle on tapahtunut? Onko Saulistakin tullut profeetta?” 12 Eräs heistä lisäsi vielä: ”Kenenkäs poikia nämä ovat?” Näin syntyi sananparsi ”Onko Saulkin profeetta?”.
13 Hurmostilan mentyä ohi Saul nousi uhrikukkulalle. 14 Saulin setä kysyi häneltä ja hänen palvelijaltaan: ”Missä te olette olleet?” Saul vastasi: ”Aaseja etsimässä, ja kun niitä ei näkynyt missään, menimme Samuelin luo.” 15 Saulin setä sanoi: ”Kerrohan, mitä hän sanoi teille.” 16 Mutta Saul vastasi vain: ”Hän kertoi meille, että aasit ovat löytyneet”, eikä maininnut sedälleen sanaakaan kuninkuudesta, josta Samuel oli puhunut.
17 Samuel kutsui kansan Herran luo Mispaan 18 ja sanoi siellä israelilaisille: ”Herra, Israelin Jumala, on sanonut näin: ’Minä toin Israelin pois Egyptistä ja vapautin teidät niin Egyptin kuin muidenkin teitä sortaneiden valtakuntien alaisuudesta.’ 19 Mutta nyt te olette hylänneet Jumalanne, joka on pelastanut teidät kaikista onnettomuuksista ja vaaroista. Te olette sanoneet: ’Ei, anna meille kuningas!’ Asettukaa siis nyt Herran eteen heimoittain ja suvuittain.”
20 Samuel toi kunkin Israelin heimon vuorollaan Herran eteen ja toimitti arvonnan, ja arpa osui Benjaminin heimoon. 21 Sitten hän toi esiin vuorollaan kunkin Benjaminin heimon suvun, ja arpa osui Matrin sukuun ja siinä Sauliin, Kisin poikaan. He etsivät Saulia mutta eivät löytäneet. 22 Silloin he vielä kysyivät Herralta: ”Onko se mies jo tullut tänne?” Herra vastasi: ”Tuolla hän on, piilossa varusteiden seassa.” 23 He juoksivat sinne ja toivat Saulin esiin, ja kun hän seisoi kansan keskellä, hän oli päätänsä pitempi kaikkia muita. 24 Samuel sanoi kansalle: ”Näettekö, millaisen miehen Herra on valinnut? Koko Israelissa ei ole hänen veroistaan!” Silloin kansa kohotti riemunhuudon: ”Eläköön kuningas!”
25 Sitten Samuel luetteli kansalle oikeudet, jotka kuuluivat kuninkaalle, kirjoitti ne kirjaan ja talletti sen pyhäkköön Herran eteen. Sen jälkeen Samuel päästi kaikki lähtemään kotiin. 26 Myös Saul meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen mukanaan lähtivät ne soturit, joiden sydäntä Jumala oli koskettanut. 27 Mutta oli myös kelvottomia miehiä, jotka sanoivat: ”Mitä hyötyä meille hänestä on?” He eivät antaneet Saulille arvoa eivätkä tuoneet hänelle lahjoja.
